Viisaan työmatkaliikkumisen edistäminen – toimiiko yhteistyö?

02/05/2018 / 0 kommenttia / Tagit : , , ,

Viisas tai kestävä työmatkaliikkuminen on kodin ja työpaikan välisen sekä työpäivän aikaisten matkojen kulkemista niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän taloudellista, ympäristöllistä ja terveydellistä kuormitusta. Viisas työmatkaliikkuminen tulee tulevaisuudessa olemaan tärkeä osa työpaikkojen kestävän kehityksen kulttuuria. Tähän tähtäävät kaikki valtakunnalliset linjaukset, jotka koskevat liikennettä, ympäristöä ja terveyttä [1, 2, 3].

Paljon muutospotentiaalia
Viisaassa työmatkaliikkumisessa on paljon muutospotentiaalia. Liikenneviraston vuoden 2010-11 henkilöliikennetutkimuksen mukaan lähes joka viides suomalaisten päivittäinen matka liittyi työhön ja kaksi kolmasosaa niistä kuljettiin henkilöautolla [4]. Lisäksi henkilöauton käyttö oli yleisintä lyhyillä alle kolmen kilometrin matkoilla. Työpaikat ovat otollinen toimintaympäristö muutospotentiaalin hyödyntämiselle, sillä ne tavoittavat suuren osan työssäkäyvästä väestöstä ja pystyvät toteuttamaan monipuolisia edistämistoimia esimerkiksi osana työhyvinvointitoimintaa [5].

Monipuoliset edistämistoimet
Viisasta työmatkaliikkumista voidaan edistää vähentämällä liikkumistarvetta esimerkiksi etätöillä ja –neuvotteluilla ja kannustamalla kestäviin liikkumisvalintoihin, kuten kävelyyn ja pyöräilyyn sekä joukkoliikenteeseen ja kimppakyyteihin. Myös esimerkiksi taloudellinen ajotapa, mahdollisimman vähäpäästöinen henkilöauto ja parkkipaikkojen määrän sääntely kuuluvat viisaan työmatkaliikkumisen edistämiseen, samoin kuin se, että työpaikan piha-aluetta ja liikennejärjestelyjä muokataan kävelijöiden ja pyöräilijöiden kannalta toimivammaksi ja turvallisemmaksi.

Työpaikat paremmin mukaan
Tutkimuksia tai selvityksiä siitä, miten viisaan liikkumisen edistäminen näkyy työpaikoilla, on toistaiseksi tehty vähän. Liikenneviraston tilaamassa haastattelututkimuksessa vuonna 2016 valtaosa yritys- ja kuntajohtajista (n=426) piti kestävän liikkumisen edistämistä erittäin tärkeänä (24 %) tai jokseenkin tärkeänä (44 %) [6]. Yleisimmät perustelut edistämiselle liittyivät työntekijöiden työhyvinvoinnin (61 %) ja terveyden (55 %) kohentamiseen. Kuitenkin vain kolmannes (31 %) haastatelluista ilmoitti, että yrityksessä oli tehty toimenpiteitä kestävän liikkumisen edistämiseksi ja noin viidennes oli edistänyt kävelyä (20 %) ja pyöräilyä (23 %). Kävelyä tai pyöräilyä edistäneiden osuudet ovat suurempia kuin Olympiakomitean vuoden 2017 Henkilöstöliikuntabarometrissa, jonka mukaan työmatkaliikuntaa edisti vain noin joka kymmenes (13 %) haastateltu työnantajan edustaja (n=150) [7]. Viisasta liikkumista siis arvostetaan, mutta sen saattamisessa konkreettiseksi toiminnaksi on vielä tekemistä.

Esteenä resurssien ja osaamisen puute
Yritys- ja kuntajohtajien mainitsemia yleisimpiä esteitä viisaan työmatkaliikkumisen edistämiselle ovat pitkät etäisyydet, huonot liikenneyhteydet ja työ, joka edellyttää henkilöautolla kulkemista [6]. Motivan tekemän selvityksen mukaan tavallisia esteitä ovat myös esimerkiksi resurssien ja osaamisen puute [8]. Tähän viittaavat myös harvat aihetta koskevat kansainväliset tutkimukset [9]. Suomessa puutteita paikkaamaan on kehitetty Viksu-työkalu (www.ukkinstituutti.fi/viksu). Se helpottaa ja nopeuttaa edistämistyötä työpaikalla ja tekee siitä systemaattisempaa.

Edistämisen monialaistuminen
Liikenteen toimiala on ollut aktiivisin viisaan liikkumisen edistämisen eteenpäin viejä Suomessa. Tämä johtunee yhä suurenevasta tarpeesta vähentää liikenteestä aiheutuvia kustannuksia, päästöjä ja haitallisia ympäristövaikutuksia. Valtaosa edistämistoimista onkin liittynyt liikennesuunnitteluun sekä esimerkiksi kävely- ja pyöräilyväylien rakentamiseen ja parantamiseen.

Terveyden edistämisen näkökulma on pikku hiljaa tullut mukaan viisaan liikkumisen toimintakenttään, kun 1) työpaikat ovat nostaneet tärkeimmiksi viisaan työmatkaliikkumisen perusteiksi terveyden ja työhyvinvoinnin [6], 2) tutkimustieto kävellen tai pyöräillen kulkemisen (active travel) ja joukkoliikenteen käytön fyysistä kokonaisaktiivisuutta lisäävästä vaikutuksesta [10,11] ja sen yhteyksistä terveyteen [12,13] on vahvistunut  ja 3) taloudelliset laskelmat viisaan liikkumisen hyödyistä ovat yleistyneet ja tuoneet esille erityisesti kansanterveydellisiä säästöjä [14].

Samalla edistämistoimien valikko on vähitellen laajentunut terveyden edistämisen puolelle ja kulkutapavalinnat kiinnitetään entistä yleisemmin osaksi terveyskäyttäytymisen muutosta. Monialaistuminen näkyy etenkin kansainvälisissä liikunnan, terveyden ja liikenteen tieteellisissä kongresseissa ja julkaisuissa. Sen sijaan toiminnallinen yhteistyö eri toimialojen välillä on monissa maissa, kuten Suomessa, vasta käynnistymässä.

Eri toimialoilla näkemyseroja
Liikenteen ja terveysalan edustajilla on tutkitusti erilaisia näkemyksiä viisaan liikkumisen edistämisen lähtökohdista ja toteuttamisesta. Australialaisessa teemahaastattelututkimuksessa selvitettiin, millaisena liikenteen ja terveyden edistämisen päätöksentekijät ja toimijat (n=20) näkevät oman roolinsa ja keskinäisen yhteistyön viisaan työmatkaliikkumisen edistämisessä [15]. Tulosten mukaan kaikilla oli yhdenmukainen näkemys edistämisen tarpeellisuudesta, esteistä ja mahdollisuuksista. Eroja löytyi lähinnä siinä, miten merkityksellisinä kahden eri toimialan vastaajat pitivät yksittäisiä edistämistoimia, kuten parkkipaikkojen sääntelyä ja siinä, miten käyttäytymisen muutos ymmärrettiin. Liikenteen toimijoiden korostaessa infrastruktuuria terveyden edistäjät kokivat, että heidän käyttäytymisen muutokseen liittyvää osaamistaan ei ymmärretty.

Myös tiedonvaihdossa haasteita
Englantilaisessa tutkimuksessa [16] terveyden ja liikenteen toimialoja edustavien tutkijoiden, toimijoiden ja päätöksentekijöiden näkemyksiä tarkasteltiin tiedonvaihdon (knowledge exchange) kannalta. Aineisto kerättiin etnografisesti keskustelutilaisuudessa, jossa osallistujille (n=41) esiteltiin tutkimustuloksia juuri päättyneen opastetun bussiväylän rakentamisen vaikutuksista. Lisäksi osaa osallistujia (n=18) haastateltiin puolistrukturoidusti. Tulokset osoittivat, että yksi keskeisimpiä haasteita toimialojen väliselle tiedonvaihdolle oli yhteisen rahoituksen puute. Sen seurauksena terveyteen viittaavat selvitykset ”lankesivat” liian automaattisesti pelkästään terveyden toimialueelle, mikä ei edistänyt toimialojen välistä tiedonvaihtoa. Tutkimuksessa havaittiin myös, että terveyden ja liikenteen edustajat pitivät eri asioita relevantteina päätöksenteon kannalta: terveysalalla painotettiin tieteellistä näyttöä, kun taas liikenteen alalla tärkeää olivat aiemmat havainnot ja kokemukset. Ehkä tästä johtuen liikenteen edustajat suhtautuivat terveyden edustajia rennommin tieteellisen näytön epäselvyyteen. Lisäksi osoittautui, että tutkijoilla oli varovaisempi tapa tulkita tutkimustuloksia kuin toimijoilla ja päätöksentekijöillä. Tutkijat esimerkiksi pitivät parkkimaksujen ja liikkumiskäyttäytymisen välistä yhteyttä riittämättömänä näyttönä, koska kyseessä oli poikkileikkaushavainto eikä kausaalisuutta voitu näin ollen osoittaa. Päätöksentekijät ja toimijat pitivät tutkimusasetelman heikkoutta vähemmän tärkeänä ja olivat valmiimpia tekemään suoraviivaisempia johtopäätöksiä.

Erojen yhteensovittaminen
Eri toimialoja edustavien näkemyserojen tunnistaminen ja tunnustaminen on hyvä lähtökohta yhteistyölle. Kyse ei ole henkilökohtaisista näkemyseroista, vaan ennemminkin siitä, että eri toimialoilla työskentelevillä ihmisillä on erilainen koulutus- ja työtausta [16]. Terveystaustaiset edistäjät voisivatkin pyrkiä lähentymään liikenteen edustajien näkemyksiä puhumalla tutkimusnäytön epäselvyyden sijaan tällä hetkellä saatavilla olevasta parhaasta tutkimustiedosta. Lähestymistapa auttaa viemään toimintaa eteenpäin, vaikka ratkaisuihin ei juuri sillä hetkellä olisi vankkaa tieteellistä perustaa [16]. Vastaavasti esimerkiksi liikennetaustaiset edistäjät voivat pyrkiä ymmärtämään terveyden edistäjien tietotarpeita ja hyödyntämään tieteellistä ajattelua toiminnan tukena.

Vain yhteistyöllä tuloksia
Kulkutapojen, kuten terveyskäyttäytymisenkin, muuttaminen on kompleksinen haaste. Yhden toimialan osaaminen ja toiminta ei riitä sen ratkaisemiseksi. Tarvitaan monipuolisia edistämistoimia, jotka kohdistuvat samanaikaisesti sekä yksilöön että hänen sosiaaliseen ja fyysiseen toimintaympäristöönsä [17,18]. Tämä onnistuu vain yhteistyöllä, joka opettaa tuntemaan ja arvostamaan eri toimialoilla (mm. liikenne, ympäristö, terveys, liikunta) ja sektoreilla (julkinen, yksityinen, kolmas sektori) työskentelevien näkemyksiä ja osaamista sekä puhumaan ”samaa kieltä”. Ilman niitä on vaikea asettaa viisaan liikkumisen edistämiselle yhteisiä tavoitteita, valita tehokkaimpia toimenpiteitä, arvioida tuloksellisuutta ja toteuttaa yhtenäistä viestintää. Tällaista vuoropuhelun mahdollistavaa yhteistyötä tarvitaan sekä valtakunnallisella, alueellisella että paikallisella tasolla niin liikunnan [19] kuin viisaan liikkumisen edistämisessä.

 

LÄHTEET

[1] Liikenne- ja viestintäministeriö 2011. Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-234-6

[2] Liikenne- ja viestintäministeriö 2013. Liikenteen ympäristöstrategia 2013-2025. Julkaisuja 43/2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-378-7

[3] Muutosta liikkeellä! – Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:10. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3412-2

[4] Liikennevirasto (2012). Henkilöliikennetutkimus 2010–2011. Suomalaisten liikkuminen.

http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/lr_2012_henkiloliikennetutkimus_web.pdf

[5] Pronk NP. Physical activity promotion in business and industry: Evidence, context, and recommendations for a national plan. J Phys Act Health 2009;6(Suppl 2):S220-S235.

[6] Liikennevirasto 2016. Yritys- ja kuntapäättäjien näkemyksiä kestävästä liikkumisesta.  https://www.motiva.fi/files/11574/Tyopaikkojen_kestava_liikkuminen_paattajakyselyn_tuloksia.pdf

[7] Henkilöstöliikuntabarometri 2017. Olympiakomitean julkaisusarja 9/2017.

https://storage.googleapis.com/valo-production/2017/09/henkilostoliikuntabarometri-2017-.pdf

[8] Motiva Oy. Työpaikkojen liikkumisen ohjauksen tilannekuva 4.10.2016 (päivitetty 24.3.2017). https://www.motiva.fi/files/12014/Tyopaikkojen_liikkumisen_ohjauksen_tilannekuva_052017.pdf

[9] Audrey S, Procter S. Employers’ views of promoting walking to work: a qualitative study. Int J Behav Nutr Phys Act 2015;12:12; doi:10.1186/s12966-015-0174-8.

[10] Sahlqvist S, Song Y, Ogilvie D. Is active travel associated with greater physical activity? The contribution of commuting and non-commuting active travel to total physical activity in adults. Prev Med 2012;55:206-211; doi:10.1016/j.ypmed.2012.06.028.

[11] Rissel C, Curac N, Greenaway N, Bauman A. Physical activity associated with public transport use — a review and modelling of potential benefits. Int J Environ Res Public Health 2012;9:2454-2478; doi:10.3390/ijerph9072454.

[12] Kelly P, Kahlmeier S, Götschi T, Orsini N, Richards J, Roberts N, Scarborough P, Foster C. Systematic review and meta-analysis of reduction in all-cause mortality from walking and cycling and shape of dose response relationship. 2014;11:132; doi:10.1186/s12966-014-0132-x.

[13] Mueller N, Rojas-Rueda D, Cole-Hunter T, de Nazelle A, Dons E, Gerike R, Götschi T, Panis LI, Kahlmeier S, Nieuwenhuijsen M. Health impact assessment of active transportation: a systematic review. Prev Med 2015;76:103-14; doi:10.1016/j.ypmed.2015.04.010

[14] Cavill N, Kahlmeier S, Rutter H, Racioppi F, Oja P. Review of transport economic analyses including health effects related to cycling and walking. Transport Policy 2008;15:291–304; doi:10.1016/j.tranpol.2008.11.001.

[15] Petrunoff N, Rissel C, Wen LM. ”If you don’t do parking management, forget your behaviour change, it’s not going to work.” Health and transport practitioner perspectives on workplace active travel promotion. PLoS One 2017;12(1):e0170064; doi:10.1371/journal.pone.0170064.

[16] Guell C, Mackett R, Ogilvie D. Negotiating multisectoral evidence: a qualitative study of knowledge exchange at the intersection of transport and public health. BMC Public Health 2017; 17:17; doi 10.1186/s12889-016-3940-x.

[17] McLeroy KR, Bibeau D, Steckler A, Glanz K. An ecological perspective on health promotion programs. Health Educ. Behav 1988;15:351-377.

[18] Bopp M, Kaczynski AT, Campbell ME. Social ecological influences on work-related active commuting among adults. Am J Health Behav 2013;3:543-554.

[19] Hämäläinen R-M, Aro AR, Juel Lau CJ, Rus D, Cori L, Syed AM and the REsearch into POlicy to enhance Physical Activity (REPOPA) Consortium.  Cross-sector cooperation in health- enhancing physical activity policymaking: more potential than achievements? Health Research Policy and Systems 2016;14:33; doi 10.1186/s12961-016-0103-6.

Kirjoittanut: Minna Aittasalo, dosentti, terveystieteiden tohtori, erikoistutkija, UKK-instituutti

Jaa

Facebook Twitter LinkedIn

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uusimmat kirjoitukset

// Kaikki
18kesä

Liikkumisen tulevaisuus: Kuusi ajuria kulkutapamuutoksille

Kulkutavat muuttuvat. Vuonna 2040 suuressa osassa maailman kaupunkeja liikutaan pääasiassa lihasvoimalla, joukkoliikenteellä ja yhteiskäyttöisillä itseajavilla kulkuvälineillä….

Tagit: , ,
02touko

Viisaan työmatkaliikkumisen edistäminen – toimiiko yhteistyö?

Viisas tai kestävä työmatkaliikkuminen on kodin ja työpaikan välisen sekä työpäivän aikaisten matkojen kulkemista niin, että…

Tagit: , , ,
12huhti

Miten sinä liikut? Tuuleta tottumuksiasi ja tee huomenna jotain toisin

Ihmisten päivittäisessä elämässä tottumuksen voima on suurempi kuin miltä päällepäin näyttää. Rutiinit ovatkin tehokkaan arjen sujumisen…

Tagit: ,

© 2014 Copyright Fintrip
Design and development: Nórr Design