Liikennesektoria koskeva sääntely ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi – Oikeudellinen tarkastelu EU:ssa, Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa käytössä olevasta lainsäädännöstä

Lisätty: 30/04/2018 / Tagit : , , , , , ,

Suomessa Euroopan unionin päästökaupan ulkopuoliset toimialat ovat 1.6.2015 lähtien kuuluneet kansallisen ilmastolain (609/2015) soveltamisalaan ja ilmastolain puitteissa toteutettavien ilmastopolitiikan suunnitelmien piiriin. Ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteena on osaltaan varmistaa, että ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ilmakehään vähentyvät Suomessa vuoteen 2050 mennessä vähintään 80 prosenttia verrattuna vuoteen 1990 (6 §). Keskipitkän aikavälin suunnitelman tulisi sisältää ilmastotoimenpideohjelma, jossa esitetään millä toimilla kasvihuonekaasujen päästöjä vähennetään ja ilmastonmuutosta hillitään päästökaupan ulkopuolisella sektorilla. Ilmastotoimenpideohjelman tulisi esittää nykyiset päästökaupan ulkopuoliseen sektoriin kohdistuvat politiikkatoimet ja mahdollisesti tarvittavat uudet politiikkatoimet sekä arvio näiden vaikuttavuudesta (9§).

Raportti sisältää kuvauksen EU-tason sääntelystä, joka luo osaltaan poliittiset ja oikeudelliset puitteet jäsenvaltioiden kansalliselle liikenteen ilmastonmuutoksen sääntelylle. Suomen osalta raportissa selvitetään ajoneuvoihin ja niiden käyttövoimaan liittyvää sääntelyä sekä pohditaan yhdyskuntarakenteen ja muiden mahdollisten ohjauskeinojen merkitystä liikenteen ilmastovaikutuksiin. Ohjauskeinojen näkökulmasta huomion kohteena on sekä hallinnollisoikeudellisia (command and control) että taloudellisia ohjauskeinoja.

Vertailukohtana raportissa tarkastellaan yleispiirteisesti Ranskan ja Ruotsin liikennesääntelyä ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta. Ruotsissa sääntely on pääpiirteittäin samankaltaista kuin Suomessa, mutta ruotsalainen ohjaus on eräissä suhteissa kehittyneempää. Sääntelyn kehitysnäkymiä tarkastellaan ns. FFF-mietinnön (Fossilfrihet på väg, SOU 2013:84) valossa. Ranskalainen sääntely poikkeaa monessa suhteessa pohjoismaisesta. Erityisen mielenkiintoista on se, että Ranskan uusi ”energialaki” (La loi relative à la transition énergétique pour la croissance verte) sisältää laissa säädettyjä tavoitteita liikenteen kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, esimerkiksi kasvihuonepäästöjen 40 prosentin vähennyksen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Laissa on myös muita konkreettisia ja yksilöityjä tavoitteita, kuten sähköautojen latauspisteiden määrän kasvattaminen 7 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi on merkille pantavaa, että Ranskassa ja kohta Ruotsissakin ajoneuvojen hankintaa koskeva ohjaus perustuu ns. bonus-malus -järjestelmälle, joka sisältää myös hyvityksen vähäpäästöisen auton ostajalle.

Suomessa liikennesektorin kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet eivät perustu yleiseen ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevaan lakisääteiseen suunnitteluun, eivätkä ne sen vuoksi ole oikeudellisesti sitovia. Suomessa ei ole erityistä tai yleistä liikennepolitiikan suunnittelua koskevaa lainsäädäntöä (vrt. Ranskan liikennekaari (Code des transports)), jonka nojalla olisi mahdollista säätää liikennepolitiikan kehittämisen yleisistä suuntaviivoista. Tällä hetkellä liikenteen ympäristöllisten vaikutusten ehkäisemistä koskeva suunnittelu, joka on liikennepolitiikan eräs tärkeä osa-alue, perustuu liikenne- ja viestintäministeriön liikennepoliittiseen strategiseen ohjaukseen ilman lainsäädännöllistä tukea. Liikennesektorin ilmastopoliittisille toimille olisi oikeudellisesta näkökulmasta tarkastellen tarpeen saada selkeät suuntaviivat, jotka nojautuisivat lainsäädäntöön, esimerkiksi ilmastolain mukaiseen suunnitteluun tai muuhun kehitettävään lainsäädäntöön. Raportissa on esitetty eräitä alustavia lainsäädännön kehittämisajatuksia, joita olisi mahdollista mahdollisia hyödyntää ilmastolain mukaisessa politiikkatoimien suunnittelussa. Suuri osa näistä kehittämisajatuksista on tuotu esiin aiemminkin, mutta raportissa ne on koottu yhteen, ja niitä on osittain edelleen kehitetty. Lisäksi esille on tuotu joitakin uusia kehittämisajatuksia, jotka pohjautuvat Ruotsin tai Ranskan sääntelyyn tai raportin laatijoiden näkemyksiin.

Linkki julkaisuun: https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/20828/isbn9789526067346.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Julkaisuvuosi: 2016
Tekijä(t): Kymenvaara, Sara ; Rontu, Jenny ; Ekroos, Ari. Insinööritieteiden korkeakoulu / School of Engineering, Aalto-yliopisto,

Jaa

Facebook Twitter LinkedIn

© 2014 Copyright Fintrip
Design and development: Nórr Design